Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) ja Pelastusopisto testasivat erilaisia sammutusmenetelmiä litiumioniakkupalon sammuttamiseen. Testeissä todettiin, että litiumioniakkupalon sammuttaminen on hyvin vaikeaa ja riskialtista. Mikään testeissä ollut sammutin tai vesiruiskusammutus ei pystynyt sammuttamaan akkupaloa välittömästi. Akkupalo saatiin parhaiten sammumaan upottamalla akku veteen.
Tukesin ja Pelastusopiston hankkeessa vertailtiin sekä erilaisten sammutusmenetelmien tehokkuutta litiumioniakkupalon sammuttamiseen että eri menetelmien aiheuttamia päästöjä. Samalla arvioitiin sammutusmenetelmien aiheuttamia käyttöturvallisuusriskejä ja käyttökelpoisuutta alkusammutuksessa. Sammutusmenetelminä käytettiin kolmea erimerkkistä akkupaloon markkinoitavaa käsisammutinta (Presto LB6, Total WD 9 F-500, Housegard AVD-palosammutin 6 l LITHEX6) sekä vaahtosammutinta, vesiruiskua ja vesiupotusta.
Litiumioniakkupaloon ei ole määritelty vakioitua testimenetelmää, jonka avulla sammutusteho voitaisiin määritellä. Valmistajan on kuitenkin ilmoitettava tuotteen sammutusteho. Sammutustehosta on annettava totuudenmukainen kuva ja sammuttimen käytöstä riittävät tiedot turvallisesta käsittelytavasta. Sammuttimen turvallisuudesta vastaavat valmistaja, maahantuoja ja myyjä.
Upotus osoittautui parhaaksi sammutusmenetelmäksi
Testissä käytettiin energiamäärältään akkuporakoneen akkua vastaavaa (n. 100 Wh) kymmenen sylinterikennon kokonaisuutta. Mikään testissä ollut sammutin tai vesiruiskusammutus ei pystynyt sammuttamaan akkupaloa välittömästi. Sammutusteholtaan parhaimmaksi osoittautui upotusmenetelmä. Myös päästöt olivat pienimmät upotusmenetelmää käytettäessä. Mitä nopeammin upotus tehtiin kennojen syttymisen jälkeen, sitä vähemmän päästöjä syntyi. Upotusmenetelmän käyttö palavan akun sammuttamiseen voi kuitenkin olla vaarallista erityisesti suojautumattomalle sammuttajalle. Upotusveden analyysit osoittivat, että kennoista liukenee veteen fluoria, metalleja ja perfluorattuja alkyyliyhdisteitä, minkä vuoksi upotusvesi on käsiteltävä poikkeavana jätevetenä. Sammutustehon tarkempi arviointi vaatisi kuitenkin erityyppisten litiumioniakkujen käyttöä testeissä.
– Tarkkoja sammutustehovaatimuksia akkupaloon ei sammuttimille ole. Siksi sammuttimien markkinoinnissa sekä sammuttimien käyttöohjeissa ja merkinnöissä pitää olla totuudenmukaiset tiedot sammutustehosta. Akkupaloon tarkoitetun sammuttimen mukana on tärkeää olla tiedot myös palon erityspiirteistä ja sammuttajalle aiheutuvista riskeistä, sanoo ylitarkastaja Karoliina Meurman Tukesista.
Näin pienennät akkupalon riskiä
Varautumisella on tärkeä rooli myös akkupalojen ehkäisyssä. Vältä akkujen lataamista tilassa, jossa on syttyviä materiaaleja aivan akun läheisyydessä. Akkuja ei saa jättää lataukseen ilman valvontaa, ellei niitä voida ladata paloturvallisessa tilassa. Jos akut ovat saaneet ulkoisia kolhuja tai alkaneet jo turvota, on ne syytä uusia. Vioittuneet akut sijoitetaan paikkaan, jossa ne eivät aiheuta syttyessään tulipaloa. Jos akut kuumentuvat voimakkaasti ladattaessa ne kannattaa vaihtaa hyvissä ajoin uusiin.
Jos akkupalo syttyy, palon vakavuus riippuu akun koosta. Akkupalossa tapahtuva reaktio katkaistaan jäähdyttämällä. Jäähdytysvaikutus tulee saada kennojen väliin. Pienimpien akkujen (esimerkiksi matkapuhelinten akkujen) akkupalotapahtuma on lyhyt. Tällöin sammutinta tarvitaan akun sytyttämien muiden materiaalien sammuttamiseen, johon yleensä riittää normaali vaahtosammutin. Tilan tuulettaminen palamisessa syntyneistä ärsyttävistä kemikaaleista on tärkeää.
Jos palon aiheuttaa esimerkiksi akkuporakoneen akku tai sitä suurempi akku, on palotapahtuma pidempiaikaisempi ja yleensä aggressiivisempi. Palo tuottaa huonetilaan selvästi enemmän myrkyllisiä kaasuja, kuumia heitteitä ja palavien kaasujen leiskahduksia kuin esimerkiksi pienemmät puhelimen akut. Isompien akkujen sammuttaminen on erittäin vaikeaa hyvän suojakuoren vuoksi. Jotta jäähdyttävä vaikutus saataisiin kennojen väliin, sammute tulee suihkuttaa hyvin läheltä kohteeseen. Toisaalta hyvä suojakuori ehkäisee akusta tulevia heitteitä suojaten osin sammuttajaa, mutta läheltä sammutettaessa alkusammuttaja voi altistua palavien kaasujen leiskahduksille ja palossa syntyville myrkyllisille kaasuille, joiden pitoisuudet voivat olla hetkellisesti korkeita. Akun koosta riippumatta savulle altistumista on vältettävä. Isomman akun palossa on aina soitettava hätänumeroon (112).
Hankkeessa olivat mukana Pelastusopisto, Tukes sekä Suomen Pelastusalan keskusjärjestö SPEK. Hankkeeseen saatiin ulkopuolista rahoitusta Palosuojelun edistämissäätiöltä.
Lisätietoja:
ylitarkastaja Karoliina Meurman, Tukes, puh. 029 5052 651, etunimi.sukunimi@tukes.fi (käsisammuttimien vaatimukset, alkusammutus)
erikoistutkija Marko Hassinen, Pelastusopisto, puh. 029 5453 423, etunimi.sukunimi@pelastusopisto.fi (litiumioniakkupalot, sammutusmenetelmät)
tutkija Juha Laitinen, Pelastusopisto, puh. 029 5453 443, etunimi.sukunimi@pelastusopisto.fi (päästömittaukset)
Linkit:
Hankkeen loppuraportti: Litiumioniakkupalon sammuttaminen akkupalosammuttimilla
Video litiumioniakkupalon sammuttamisesta
