Sisäministeriön tiedote 9.2.2023
Suomessa on noin 50 500 väestönsuojaa, joissa on paikkoja noin 4,8 miljoonalle ihmiselle. Suojapaikkoja on Suomessa riittävästi. Väestönsuojia sijaitsee erityisesti suurissa kaupungeissa. Eniten väestönsuojapaikkoja suhteessa väestöön löytyy pääkaupunkiseudulta ja Pirkanmaalta. Tämä käy ilmi sisäministeriön selvityksen ennakkotiedoista. Sisäministeriö selvittää myös väestönsuojien kuntoa Suomessa. Lopullisen selvityksen odotetaan valmistuvan elokuussa. Suomeen ei kohdistu sotilaallista uhkaa.
Hyvinvointialueittain tarkasteltuna väestönsuojapaikkoja on eniten Helsingissä, jossa paikkoja on 34 prosenttia enemmän kuin väestöä. Seuraavaksi eniten paikkoja on väestöön suhteutettuna Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella, jossa paikkoja on 13 prosenttia enemmän kuin väestöä. Pirkanmaan ja Länsi-Uudenmaan alueilla väestönsuojapaikkoja on suurin piirtein yhtä paljon kuin väestöä.
Laki velvoittaa väestönsuojan rakentamiseen kiinteistöissä, jotka ovat kooltaan raja-arvot täyttäviä.
”Väestönsuojapaikkoja on Suomessa riittävästi väkilukuun suhteutettuna. Suojien sijainti painottuu suuriin kaupunkeihin, joissa ihmiset asuvat tiiviimmin ja rakennukset ovat suurempia. Näin ollen lakisääteinen velvoite väestönsuojan rakentamisesta täytyy herkemmin”, toteaa projektipäällikkö Ira Pasi sisäministeriöstä.
Valtaosassa nykyisistä hyvinvointialueista väestönsuojapaikkoja on 60-80 prosentille väestöstä. Vähiten väestönsuojapaikkoja suhteessa väestöön on Etelä-Pohjanmaalla, jossa paikkoja on 48 prosentille väestöstä.
”Kun alue koostuu pääosin pienistä paikkakunnista, on todennäköisempää, että myös väestönsuojia on vähemmän. Seinäjoella väestönsuojapaikkoja on selvästi muita Etelä-Pohjanmaan kuntia enemmän”, Pasi sanoo.
Rakennuskanta ja historia selittää osaltaan alueellisia eroja
Nykyisten hyvinvointialueiden sisälläkin väestönsuojien määrä vaihtelee kuntien välillä. Tämä johtuu erityisesti rakennuskannasta.
Alueiden suurissa kaupungeissa on paitsi kerrostaloja, myös toimitilarakennuksia, kouluja, harrastuspaikkoja ja sairaaloita. Harvaan asutuilla seuduilla asutaan pitkälti omakotitaloissa. Lisäksi kouluja ja muita suuria rakennuksia on vain vähän. Tämä koskee myös suurten kaupunkien lähialueita eteläisessä Suomessa.
”Helsinki on hyvä esimerkki siitä, miten liikkuvaa väestöä suojattaisiin. Helsingissä käydään paljon lähialueilta lyhyillä vierailulla työ- ja vapaa-aikana. Väestönsuojapaikkoja onkin reilusti enemmän kuin pääkaupungissa on väestöä. Vastaavasti matkailun lisääntyminen pienillä paikkakunnilla esimerkiksi Lapissa on lisännyt hotellien ja muiden suurten rakennusten määrää. Näin myös väestönsuojia on rakennettu näille paikkakunnille viimeisten vuosikymmenien aikana suurten rakennusten yhteyteen”, Pasi toteaa.
Alueen väestönsuojien määrään vaikuttaa myös suojelukohdekuntien historia. Aiemmin väestönsuojien rakentamisvelvoite koski vain suojelukohdekuntia. Sellaisia olivat muun muassa suuret kaupungit ja liikenteen solmukohdat. Näille alueille myös rakennettiin enemmän väestönsuojia. Vuodesta 1991 alkaen suojien rakentamisvelvoite on koskenut koko maata.
Aiempi arvio suojien ja paikkojen määrästä tarkentunut
Aiempi arvio väestönsuojien määrästä oli 54 000, joissa on 4,4 miljoonaa paikkaa. Tämä arvio on nyt tarkentunut niin, että väestönsuojia on hieman vähemmän, mutta paikkoja on enemmän.
Päivitetyt tiedot suojien ja suojapaikkojen määristä perustuvat pelastuslaitoksilta saatuihin tietoihin yhdistettynä sisäministeriön aiempiin tietoihin sekä Tilastokeskuksen rakennus- ja asuntotuotantotietoihin.
”Suomella on pitkä perinne väestönsuojien rakentamisessa. Vuosikymmenien historia tuo toisaalta oman haasteensa täsmällisen rekisteripohjaisen tiedon koostamiseen. Viranomaisilla on ollut useita erilaisia tiedonkeruujärjestelmiä, joista tiedot eivät ole aina siirtyneet seuraaviin. Erityisesti vanhempien väestönsuojien tiedoissa on vaihtelua”, Pasi kertoo.
Väestönsuojia on rakennettu Suomessa kulloinkin voimassa olevan lainsäädännön mukaan, jonka vuoksi eri-ikäiset suojat ovat hieman erilaisia. Esimerkiksi ennen vuoden 1971 lainsäädäntöä mukaan rakennetuissa suojissa on hiekka- ja aktiivihiilisuodatin tai pelkkä hiekkasuodatin.
Vuonna 1971 voimaan tulleen lainsäädännön jälkeen rakennettuja väestönsuojia voidaan kutsua moderneiksi suojiksi, joissa on nykyaikainen ilmanvaihtolaitteisto sekä rakennusvuodesta riippuen enemmän varusteita. Väestönsuojista noin 85 prosenttia on rakennettu vuoden 1971 jälkeen.
Väestönsuojat ovat osa väestön suojaamisen keinovalikoimaa
Väestönsuojelutoimia edellyttäisi sota tai sen uhka, ja siten myös valmiuslain käyttöönotto. Väestöä voidaan suojata poikkeusoloissa monin eri tavoin. Keskeisiä keinoja väestön suojaamiseen ovat evakuoinnit eli väestön siirtäminen turvallisemmalle alueelle, väestönsuojat ja tilapäiset väestönsuojat.
”Suomeen ei kohdistu tällä hetkellä sotilaallista uhkaa. Jos väestönsuojat otettaisiin joskus käyttöön, suojautumistarve olisi useimmiten paikallista. Lisäksi henkilömäärät eri alueilla muuttuisivat poikkeusoloissa. Suojautumistilanteessa alueilla on vähemmän ihmisiä kuin normaalitilanteissa. Suomi on myös suuri maa, jossa väestöä voitaisiin siirtää tarvittaessa”, Pasi sanoo.
Väestönsuojat ovat arvokas osa kiinteistöä ja ne tarvitsevat säännöllistä huoltoa. Väestönsuojat ovat usein hyötykäytössä varastoina tai liikuntapaikkoina.
”Suojan huolto on varsin helppoa ja halpaa, joten sitä ei kannata jättää tekemättä”, Pasi jatkaa.
Lisätietoja:
Projektipäällikkö Ira Pasi, p. 0295 488 603, ira.pasi@gov.fi
